Petjan tiedotuksia ihmiskunnalle
Johan vitutti.
Olen jo 90-luvun lopusta haikaillut kunnon televisioviihdettä, oikeasti mullistavaa. Siinä yhteydessä ideoin uuden tosi-tv-formaatin: Pinnalla tänään.
Jostakin Tampereen takaa etsittäisiin sopiva järvenselkä, johon pakkasten tultuaaurattaisiin ja kiillotettaisiin suora rata, jossa tapahtumia voidaan kuvata jään läpi. Sitten kutsuttaisiin kotimaisten sketsi- ja viihdesarjojen vakiotyyppejä viikon vieraiksi, sidottaisiin heidät liinoihin ja vedettäisiin avannoista jään alle. Continue reading
Suomen valtion ei tule rahoittaa urheilua, joka normalisoi Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa, siksi niiden järjestöjen, joiden urheilijat osallistuvat Venäjän urheilijoiden kanssa samoihin kisoihin tuet tulee lopettaa.
Stalinin ajan jäänteitä.
Olen miettinyt tätä jo pitkään. Pyöritellyt, hakenut sanoja, kuin Churchill konsanaan, kokeillut, missä kohden pitäisi yskäistä ja koska epäröidä….
Alla, en sano kansalaisaloite, vaan idea kansalaisaloitteeksi.
Laki valtionavustusten määräaikaisesta epäämisestä urheilujärjestöiltä, jotka osallistuvat kilpailuihin Venäjällä vakituisesti asuvien urheilijoiden kanssa
Aloitteen tarkoitus
Aloitteen tarkoituksena on estää Suomen valtion varojen käyttö urheilutoimintaan, joka normalisoi tai epäsuorasti tukee Venäjän federaation harjoittamaa laitonta miehitystä, sotaa ja kansainvälisen oikeuden loukkauksia Ukrainassa.
Lakiehdotus
Kuolema ei ole pakko.
Syntymä on.
Kun synnymme, meillä ei ole siihen mitään vaikutusvaltaa.
Sen jälkeen, kun saavutamme tietoisuuden, päivä päivältä meille avautuu enemmän mahdollisuuksia siihen, mitä teemme ja mitä haluamme. Muutokset ovat pieniä, mutta ne tapahtuvat.
Ja kaikessa vaikuttaa asenteemme.
Koska voimme valita kuoleman, se ei ole pakko.
Väistämätön se on, mutta pakon siitä tekee asenne. Continue reading
Suomessa on useita vuosia kannustettu ihmisiä olemaan juomatta alkoholia tammikuussa. Puhutaan tipattomasta tammikuusta.
Mutta minä voisin olla hyveellinen koko vuoden.
Eli sen sijaan, että viettäisin tipattoman tammikuun, olen joka päivä ilman viinaa kaksi tuntia ja kaksi minuuttia.
Vastaavasti runkkaamattoman helmikuun vietän pidättäytymällä itsesaastutuksesta joka päivä tunnin ja viisikymmentä minuuttia.
Olen suunnitellut tätä varten päiväohjelman.
Hyve etiikkaa on, ettei ota jälkiruokaa enempää kuin jaksaa syötä
Tipaton tammikuu: joka päivä 03.00–05.02
Kädetön helmikuu: joka päivä 05.02–06.52
Jos ryhtyisi raamatulliseksi ja pidättäytyisi valmistamasta jumalankuvaa maaliskuun ajan, voisi tämänkin jakaa pitkin vuotta, päivittäin 06.52–08.54. Continue reading
(ja miksi sitä vihataan)
Tämä malli tekee kolme asiaa, joita nykyjärjestelmä pelkää.
Petja
Et voi olla aina ehdolla.
Et voi olla aina esillä.
Et voi roikkua järjestelmässä loputtomiin.
Valta muuttuu väliaikaiseksi lainaksi, ei elinikäiseksi ammatiksi. Continue reading
(eli miksi kansanedustajat eivät ole sama asia)
Eduskuntaa ei tarvitse purkaa.
Petja
Sitä pitää eriyttää.
Ehdotan yhtä kamaria, mutta kahta erilaista mandaattia:
140 kansanedustajaa paikallisista vaalipiireistä, neljän vuoden kaudelle
60 kansanedustajaa kansallisesta vaalipiiristä, seitsemän vuoden kaudelle
Näillä kahdella ei ole sama tehtävä, eikä niiden pidäkään olla. Continue reading
(ja juuri siksi sitä tarvitaan)
Olen sanonut tämän aiemminkin, mutta koska ihmisillä on taipumus kuulla vain sen, minkä he jo uskovat, sanon sen uudelleen:
Edited in Prisma app
Demokratia toimii huonosti päätöksenteossa.
Ei siksi, että ihmiset olisivat tyhmiä, vaan siksi, että todelliset päätökset eivät ole demokraattisia luonteeltaan.
Ne pitää tehdä nopeasti, rajatussa piirissä, pätevien ihmisten toimesta – ja usein salassa.
Näin on aina tehty.
Näin tehdään nyt.
Näin tullaan aina tekemään.
Se osa on jo ratkaistu. Continue reading
Pariin kertaan on minuun toisilla blogeilla viitattu jonkinlaisena muotiguruna.
Tiedättekös…
Suhteeni muotiin muistuttaa paljolti sutenöörin toimintaa: vitut välitän.
Minä en oikeastaan ole aktiivisen kiinnostunut muodista. En ole koskaan ollut.
Trendejä seuraan jonkin verran, mutta enemmän akateemisesta mielenkiinnosta kuin jotakin siitä omaksuakseni.
Minä olen kiinnostunut hyvistä ja tyylikkäistä vaatteista.
On ollut aikoja, jolloin olen tuulettanut enemmän, ottanut enemmän vaikutteita historiasta ja erilaisista etnisistä vaikutteista, mutta periaate on ollut aina selvä, laatu ja tyyli ovat ratkaisevia, ei muoti eikä trendi.
Tämä ei taas poista sitä, ettei joskus olisi sitten sattunut muodikastakin päälle, mutta se ei johdu siitä, että se olisi muotia, vaan siitä, että se on sattunut olemaan hyvä ja tyylikäs.
Mutta laatu.
Jos tavoittelee laatua ja tyyliä, ei tarvitse perustaa muodista.
Muutaman kerran kun minulta on sitten kysytty tyylineuvoja, olen antanut saman ohjeen, eri muodoissa, joka kerran.
1.Jos rikkoo tuntemiaan sääntöjä, on kapinallinen, jos rikkoo tuntemattomia sääntöjä, on hampuusi
2. Ei ole mikään temppu kääntää kottikärryjä parkkipaikalla, mutta kääntää rekka autotallissa edellyttää jotakin.
3.Opi perusasiat.
4.Älä hötkyile.
5.Älä ole nöyrä.
6.Pidä se.
Minun on myönnettävä, että tunnen myötätuntoa hirviöitä kohtaan.
Ei kahta sanaa etteikö Donald Trump olisi hirviö.
Peto, jota ei pitäisi ymmärtää vaan pysäyttää, kuin raivotautinen koira.
Ja silti – tunnen häntä kohtaan myötätuntoa.
En miestä kohtaan, vaan lasta.
Sitä kaltoinkohdeltua, säälittävää viisivuotiasta, joka elää tuon vanhan miehen sisällä.
Kuinka hämmentynyt ja kauhuissaan hänen täytyy olla?
Millaista on elää aikuisen kehossa ilman aikuisen vastuuta, ilman kykyä sietää todellisuutta, ilman kykyä kohdata seurausta?
Eikö tuon lapsen kärsimyksen loppu olisi hartaasti toivottava?
Tätä ajatusta vasten luin Yhdysvaltain uuden kansallisen turvallisuusstrategian, joka julkaistiin hiljattain. Asiakirja, joka antaa Euroopalle kaksi vuotta aikaa tehdä se, mitä sen olisi pitänyt tehdä jo viimeistään vuonna 2014.
Tältä osin Yhdysvallat on oikeassa.
Euroopan olisi pitänyt ottaa vastuu itsestään jo kauan sitten. Continue reading
Olin kai 8v. Ei kun olin. Vankasti 8v kun löysin pensasaidasta pullon pöytäviinaa. Sellainen taisi silloin maksaa noin ja suunnilleen 13 markkaa.
No minä vein pullon kotiin ja pistin jääkaappiin, kun olin yksin kotona.
Asetuin lukemaan Dumasia keittiön pöydän ääreen, kun yksi saman kadun miehistä ilmaantui puutarhaamme, keittiön ikkunan taakse.
”Onko vanhemmat kotona?”
”Ei ole.”
”Missä ne on?”
”En tiedä”
”Koska ne tulee.”
”En tiedä.
Ja kun hetki oli kulunut sunnantaipäivän kuumuudessa, mies sai sanottua varsinaisen asiansa
”Oisko teillä jääkaapissa kylmää kaljaa, kun mulla on kamala kankkunen ja tarvitsen tasoittavan.”
”Kaljaa ei ole, mutta pöytäviinaa on”, kerron naapurille, joka näyttää virkistyneen pelkästä ajatuksesta.
”Anna mulle!” Setä silminnähden innostuu, mutta vastaukseni selvästi vaikuttaa mielialaan
”En anna…” ja hapan ilme sedän kasvoilla valuu kuin ripulipaska reisillä, kunnes toivo taas herää, ”mutta mä voin myydä.”
”Mitä maksaa?”
”Viisi markkaa, lasi”
Kaupat syntyvät, mutta kun hän näkee surkean pienen 1800-luvun snapsilasin, herää kritiikki, ”kyllä oot vittumainen kersa!”
”Mä voin olla vittumainen, mutta pullo on mulla!” Sanon ja lähden viemään pullloa takaisin kaappiin.
”Ei, kyllä mä maksan, kyllä mä maksan!”
Ja niin kuluu suvinen iltapäivä Turun kaupungissa kesällä 1970, raha ilmestyy lasin kanssa ikkunalaudalle, minä haen lasin ja rahan, enkä vahingossakaan vie pulloa ikkunan liki.
Viimein äitini ilmaantuu ja kysyy, ”miksi Henkka nukkuu meidän puutarhassa?”
”Se sammu, kun oli juonut kahdeksan lasia pöytäviinaa!”
”Meidän puutarhassa?”
”Joo, mä myin ne sille!”
”Myit sille! Mistä sä sai pöytäviinaa?”
”Löysin!”
”No paljon sait?”
”Neljäkymppiä!”
”Neljäkymppiä! Sinä se saatana nylkyri olet!”
”Joo, mutta mulla on viinaa!”
© 2026 Mielleyhtymä
Theme by Anders Noren — Up ↑
