Partisaanit ripustivat kiinni saadut fasistijohtajat esille
Vasemmalta oikealle:
Nicola Bombacci, Benito Mussolini, Claretta Petacci, Alessandro Pavolini, Achille Starace

Tästä lienee parikymmentä vuotta, kun Jukka Kemppinen kirjoitti Umberto. Ecoon nojautuen siitä, mitä fasismi on.

Tämä on hänen listansa.

  • Fasismi palvoo perinteitä. Todellinen perinne on jossain historian takana ja tiedemiesten tietymättömissä – salaisissa kirjoituksissa, Stonehengen kivissä, Graalin maljassa, Siionin viisaiden pöytäkirjoissa, kadonneissa kuparitauluissa.
  • Fasismi hylkää modernin. Todellinen vihollinen on valistus (1700-luvun järkeen tukeutuva filosofia), sillä se johti kapitalistien ja muiden juutalaisten valtaan. Totta on mantu ja veri tai vallankumouksellinen tietoisuus. Tietoisuus ei ole sama asia kuin tieto. Mitä tietoisuus on, siitä vaietaan.
  • Fasismi palvoo suoraa toimintaa, etenkin ajattelun sijasta.
  • Fasismi kammoksuu analyyttistä kriittisyyttä, koska sellainen johtaa jaotteluun ja erotteluun, ja sellainen johtaa mm. tiedemiesten parissa ilmenevään erimielisyyteen. Erimielisyys on maanpetosta, ja vallitsevan tulkinnan tutkiminen on jo erimielisyyden siemen.
  • Fasismi vetoaa erilaisuuden kammoon ja ulkopuolisten pelkoon. Kammottavinta erilaisuutta on erilainen ihonväri tai vääränlainen äidinkieli tai omituiset tavat.
  • Fasismi rakentaa pettyneille toiveille. Kaaderin muodostaa alempi keskiluokka, joka pelkää olojensa huonontuvan vieläkin. Todella köyhät ja sorretut eivät jaksa kirota.
  • Fasismi lahjoittaa tunteen, että ihminen kuuluu johonkin. Johonkin kuuluminen toteutuu helpoimmin kansaan kuulumisella, mutta lisäksi tarvitaan yhdistävä ulkoinen ja sisäinen vihollinen.
  • Fasismi uskottelee, että viholliset elävät äveriäästi. He ovat toisaalta niin vahvoja, että heidän kimppuunsa on käytävä heti, mutta toisaalta niin veltostuneita ja heikkoja, että heidän tappionsa on varma.
  • Fasismi opettaa, että elämä on taistelua ja taistelu on jatkuvaa, koska päämääränä on lopullinen ratkaisu, jonka jälkeen jatkuva taistelu jotenkin päättyy…
  • Fasismi opettaa elitismiä. Jokainen kannattaja voi olla sankari ja siten halveksia sellaisia, jotka eivät ole sankareita. Fasismi vapaamatkustaa mielellään vanhemman eliitin, kuten sotilaiden tai kulttihahmojen, kyydissä.
  • Fasismin sankari voi olla kuka tahansa, joka on käynyt kovan koulun, ja sankarin ylin päämäärä on uhrikuolema eli uhrautuminen monien puolesta. Eläköön kuolema! (Viva la Muerte!)
  • Fasismi sallii sotaisan sankarillisuuden purkautua seksuaalisuutena ja on siksi hyökkäävä, usein macho. Seksuaalista toisenlaisuutta ei suvaita.
  • Fasismi opettaa ihmisille, että ihmisiä ei ole. On vain kansa, väkijoukko. Kansan tahto löytyy muualta kuin kansanedustuslaitoksesta tai torailevista puolueista.
  • Fasismi tekee parhaansa muuttaakseen sanojen merkityksen. Esimerkiksi ”kulttuuri” muutetaan merkitsemään mitä tahansa. Sanojen merkityksen muuttuessa kielioppi oiotaan siten, että asiat voidaan esittää pelkillä päälauseilla.

 

Umberto Eco ei tarkoittanut tätä tarkastuslistaksi, josta voit tarkastaa, että koska jää alle 7/14, niin ei tämä ole fasismia. Yksikin kohta listassa voi olla se roska, jonka ympärille fasismi alkaa kiteytyä.

 

Jukka Kemppisen alkuperäinen kirjoitus ”Jatkuva fasismi”⁠
Umberto Econ alkuperäinen ”Ur-Fascism”⁠