The board dining room was on the same floor, and to get there you had to pass Alma’s desk. Alma gave Tony Tolomei a broad smile. “Thanks for last time, Tony!” “Don’t mention it, Alma. Who knows, perhaps we’ll do… Continue Reading →
会社は、周囲の建物が自社ビルより高くならないよう、ずいぶんと手を尽くしてきた。建物の東側には公園があり、会社の働きかけによって、そこには子どもの遊び場と球技場が造られていた。 その球技場に、トニー・トロメイは赤と白のサーカスのテントを見つけた。
Sain siis tuossa kesällä lahjaksi kuusi pulloa viiniä kaveriltani Ismolta, ja koska nyt syksyn aikana teen ruokia, joita rouva Capratorrente tekee tarinoissani, yritän katsoa viinejä sillä silmällä, mikä viini ja mikä perinteinen, jo 50-luvulla Italiassa syöty keskiluokkainen kotiruoka sopisivat yhteen…. Continue Reading →
He still had a few calls to make, but not quite yet. Timing would be important. The board lunch on the last Friday of the month was not a lunch. It was the Company’s religious service. The most important meeting… Continue Reading →
나는 이제 25년째 브라갈로네 이야기를 써 오고 있다. 이 이야기들은 13세기부터 오늘날까지를 배경으로 한다. 그리고 이 이야기는, 적어도 지금까지는, 그 연대기의 가장 마지막에 놓인다. 토니 톨로메이, 서커스에 가다 사실 토니 톨로메이는 평생 단 하루도 ‘회사’ 말고 다른 곳에서 일해 본… Continue Reading →
Ystäväni Rantalan Ismo lähetti minulle kuusi pulloa La Robinan viinitilan viinejä Ranskasta, mikä innoitti minua suunnittelemaan ateriat juuri näitä viinejä varten. Koska toisaalta sitten taas katselen reseptejä rouva Capratorrenten keittiötä varten, ajattelin, että nämä viinit voisivat sopia hyvin yhteen eteläisen… Continue Reading →
Muutamaa kuukautta myöhemmin. Tony Tolomein kuolema sai aikaan melkoisen myrskyn. Jo samana päivänä, käytännössä ennen kuin tieto Uskollisen Tonyn kuolemasta oli edes levinnyt, alkoi liikkua huhuja väärinkäytöksistä Yhtiössä. Toimitusjohtaja Nick Key joutui pariinkin kertaan kuulusteltavaksi, ja arvopaperikomission miehet kävivät firman… Continue Reading →
As he spoke, Tony Tolomei walked over to the cabinet and fetched the bottle of wine he had opened earlier, together with three elegant glasses. They were not quite from Murano, but had been blown for the Company on the… Continue Reading →
Vastapäätä johtokunnan ruokasalin ovea oli ovi, jota lähes kaikki pitivät komerona. Tony Tolomei kaivoi taskustaan avaimen, avasi oven ja meni portaisiin. Katolle pääsi myös toista kautta, mutta nämä portaat olivat isän vaatima salareitti. Ne veivät suoraan helikopterikentälle ilman että tarvitsi… Continue Reading →
There was a knock at the door when the fifteen minutes had elapsed. Alma was a handsome woman. Handsome was precisely the right word. If Tony Tolomei was honest with himself—and today he was—he had to admit that at one… Continue Reading →
© 2026 Mielleyhtymä — Powered by WordPress
Theme by Anders Noren — Up ↑