Olipa kerran Vääräkärttylän pitäjä, ja siellä, lähellä kuntakeskusta, kulki vanha Rähmähärkälän tie, vaikka itse Rähmähärkälän tila oli kadonnut aikaa sitten ajan virtaan.

Tolpanvierustirriäinen

Lyhin tie Järvenperän kylältä – joka oli suosittu lomanviettopaikka – kuntakeskukseen ja viinakauppaan kulki juuri Rähmähärkälän tien kautta. Toinen reitti kulki ensin Rähmähärkälän ohi pohjoiseen kuusi kilometriä, kääntyi sitten takaisin etelään toiset kuusi kilometriä ja saapui lopulta Rähmähärkälän tien toiseen päähän, josta oli vielä kilometri Järvenperälle.

Vaikka Rähmähärkälän tie oli epävirallinen ja alun perin vain talon oma kulkutie, säästi sen käyttö kaksitoista kilometriä matkaa.

Sitten joku – arvatenkin Rähmähärkälän perillisistä, jotka asuivat seitsemänsadan kilometrin päässä Espoossa – pystytti tien varteen kaksi jykevää tolppaa ja niiden väliin massiivisen teräskettingin syystä, jota ihminen ei voi arvata.

Ehkä ketjun olisi voinut kiertää autolla, jossa olisi ollut riittävästi maavaraa, herkkä ohjaus ja hyvä kuljettaja. Kiertotie olisi vienyt Rähmähärkälän vesakoituneen pihan kautta. Mutta ihmiset kunnioittivat kettinkiä. He eivät yrittäneet – tai kenties pystyneet – kiertämään sitä omilla autoillaan.

Niinpä Järvenperän asukkaat, niin kesäasukkaat kuin vakituisetkin, joutuivat hakemaan ruokansa ja viinansa kaksitoista kilometriä pidemmän matkan takaa.

Mutta sitten seuraavana kesänä tapahtui jotakin aivan erinomaisen ilahduttavaa, joka toi Vääräkärttylän koko Euroopan tietoisuuteen.

Rähmähärkälän tien varresta, aivan massiivisen ketjutolpan vierestä, löytyi äärimmäisen harvinainen tolpanvierustirriäinen.

Tolpanvierustirriäinen pesi Rähmähärkälän ketjutolpan juurella ensimmäistä kertaa Siperian ulkopuolella, missä tolppia ja ketjuja esiintyy luonnostaan laajalti.

Ornitologeja saapui paikalle kaukaa. Kokonaisia bussilasteja kiikareineen, kameroineen ja eväsreppuineen seurasi linnun pesimistä.

Kunnes koitti se karmea aamu.

Joku oli viimein kiertänyt maasturillaan tolpat ja ketjun ja murskannut tolpanvierustirriäisen pesän.

Mutta tästä seuraa kysymys:

Oliko tämä maasturikuski mulkku vai kusipää?

Vai oliko kenties niin, että joku oli pystyttänyt keskelle tietä kaksi tolppaa ja ketjun ja houkutellut kohtalon paikalle?