Syvästi arvostamani Tarja Elovena Koivumäki kirjoitti FB:n puolella Venäjän tilanteesta ja sen luvan kanssa tänne kopioin.:

”En ole vähään aikaan kirjoittanut mitään Venäjän sotilaallisesta tilanteesta, mutta nyt on aika.

Syy tarpeeseen ovat villeiksi yltyneet huhut. Tässä koosteessa käytän pohjana lukuisten venäläisten sotaa analysoivien tahojen materiaalia, mutta en yhdenkään ukrainalaisen. Ja siihen on syy: propaganda, mistä tuutista ja kenen etujen mukaisesti se vyöryykin. Tämän kirjoituksen tavoite on yrittää erottaa faktoihin perustuva tilanne propagandan väitteistä. Toivon lukijan pystyvän tämän jälkeen suodattamaan raflaavia uutisia hiukan paremmin.

Venäjän Duma on antamassa presidentille valtuudet käyttää sotilaallista voimaa ”venäläisten suojelemiseen ulkomailla” presidentin oman harkinnan mukaan. Tämä lakiprojekti on räjäyttänyt huhumyllyt. Veikkaukset uuden rintaman avaamisesta, varjolaivaston aseellisesta tuesta, heikkenevän NATOn haastamisesta, ulkovenäläisistä koostuvan viidennen kolonnan aktivoimisesta ja kaikesta muusta mielikuvituksellisesta käyvät kuumina. Mistä siis on kyse?
Ihan ensiksi muistutettakoon Venäjän resursseista. Ilman yleistä liikekannallepanoa (jota ei ole näkyvissä) Venäjä kärsii miespulasta. Uusia rekrytointikeinoja etsitään kuumeisesti koko ajan, niistä pari sanaa tuonnempana. Myös materiaalipula haittaa Venäjää merkittävästi. Siltä ovat vähissä monet ohjustyypit ja aselajit, eikä armeijan huollon, lääkkeiden ym. tilannekaan ole kehuttava.
Kun lakihanke esiteltiin Dumassa, samaan hengenvetoon heti todettiin, että ”vastaavanlainen laki on ollut käytössä USAssa iät ja ajat”. Neukkulan aikaa eläneet muistavat vanhasta laulusta kovaa kontrollia ilmaisevan termin ”tovariš staršina”. Näiden kahden ilmiön kautta voi yrittää hahmottaa tämän hetken menoa.
Läntisetkin mediat ovat uutisoineet Putinin kannatuslukujen romahduksesta. Täysin luotettavaa tietoahan me emme tästä asiasta saa, mutta oleellista on huomata, että tulkinnat mielipidemittauksien tulosten muutoksesta alkoivat levitä myös Venäjällä. Erinäiset julkkikset ja some-vaikuttajat alkoivat ottaa yhä enemmän vapauksia arvostella vain auttavasti verhoten maan ylintä johtoa. Huhut liikekannallepanosta alkoivat myös levitä. Maasta poistumisen vauhti alkoi taas kiihtyä kovaa tahtia. Internetin rajoitukset ja kiihtyvät huhut saivat ihmiset nostamaan varojaan pankkitileiltään, mikä johti rahaliikenteen ajoittaisen sulkemiseen – sanalla sanoen tilanne uhkasi ryöstäytyä käsistä.
Miespulan kattamiseksi mm. korkeakouluihin oli kaikessa hiljaisuudessa lähetetty vaatimus rekrytoida 2% miespuolisista opiskelijoista armeijaan. Tämä sinänsä helposti mieleen tuleva vapaaehtoisten värväyskanava osoittautui virheeksi. Ensiksikin tulos oli olematon. Korkeakouluopiskelija on tyypillisesti elämänvaiheessa, jossa hänellä on muita tärkeitä suunnitelmia tulevaisuutensa suhteen. Mutta kohderyhmä kuuluu myös kaikkein valveutuneimpiin, sillä on vahva sähköinen jalanjälki. Opiskelijat kykenivät etsimään tietoa puolueettomista lähteistä, heihin eivät hurjat natsiteoriat sun muut uponneet.
Värväyskampanja tuotti vesiperän, mutta sillä oli toinenkin seuraus: sodan vaikutukset väestöön nousivat puheenaiheeksi, kun opiskelijat perustelivat haluttomuuttaan värväytyä keittiökeskusteluissa läheisilleen mm. kaatuneiden luetteloilla, väärinkäytöksillä ja muilla epäkohdilla, sekä huolellaan joutua ”värvätyiksi” lihamyllyyn vasten tahtoaan. Nimittäin velvoitteen luontoinen kampanja tuotti venäläiseen tapaan pakkovärväyksiä kyseenalaisin keinoin. Mutta nyt se kohdistui ryhmään, jonka kyky arvioida tilannetta ja löytää luovia ratkaisuja sekä kiertää määräyksiä on väestön korkeimpia.
Tämän jälkeen viranomaiset ovat lähestyneet mm. työnantajia sekä panneet asialle yksityisiä värväysfirmoja. Myös naisten värväämiseen on panostettu. Uhkailu ja taloudellinen intressi eivät ainakaan vähennä väärinkäytöksiä. Kaikki tämä lisää huhuja väestön keskuudessa. Se kertoo myös vakavasta miehistöpulasta ja siitä, että Kremlissä tiedetään hyvin kansalaisten haluttomuudesta joutua itse suoraan kosketukseen sodan kanssa. Yhä useammalla venäläisellä on tuttavissaan rintamalle lähtenyt, haavoittunut tai kaatunut, josta yleisesti tiedettiin, ettei tämä ollut vapaaehtoisesti lähtemässä mihinkään. Tovariš staršinaa, siis kontrollia ja pelkoa, tarvitaan tällä hetkellä tottelevaisuuden lisäämiseen kaikkien huhujen ja uhkien keskelläkin.
Entäpä rahalliset resurssit ja niiden turvaaminen? Venäjän talous on tunnetusti riippuvainen energiatuloista, ja öljyn maailmanmarkkinahinta olisi juuri nyt otollinen, jos vain varjolaivat pystyisivät kulkemaan esteittä. Mutta Venäjä ei tarvitse niiden turvaamiseen lakia, se pystyy laittamaan sotalaivansa vahtimaan tankkereitaan ilmankin. Ja on myös tehnyt niin.
Totta puhuen Venäjä myös hyökkää tai on hyökkäämättä täysin riippumatta laillisista valtuuksista. Niitä ei ole etukäteen kyselty koskaan aiemminkaan, oli kyse sitten Tšetšeniasta, Georgiasta, Ukrainasta tai jostain rajoitetummasta peiteperaatiosta tai (laittoman) palkka-armeijan käytöstä vierailla mailla. Tapoihin kuuluu myös uhkailla sotilaallisella väliintulolla ilman huolenhäivääkään uhatun operaation laillisuudesta.
Tältä pohjalta lakihanke armeijan käyttämisen valtuuksista rajojen ulkopuolella vaikuttaa lähinnä uhkailulta. Suorien punaisten viivojen latelemisen teho on hälyttävällä tavalla menetetty Lännessä. Kotirintamalla taas usko ”suurvallan voimaan ja vakauteen” on ollut koetuksella.
Tässä kohtaa jokaisen länsimaalaisen tolkun ihmisen kannattaa katsella sivuilleen ja huomata ns. hyödylliset idiootit, sillä niiden tehoon tässä nyt toivoa pannaan. Kaikenlaiset Moskovantiltut tulevat nyt jakelemaan hanakasti skenaarioita siitä, mihin Venäjä suunnittelee seuraavaa hyökkäystä. Sekä Euroopassa, Baltiassa että Suomessa on riittävästi niitä, jotka joko toiveuniensa tai kauhukuviensa perusteella pitävät tätä aihetta esillä. Lakihanke tarjoaa heille vettä myllyyn.
Ehkä ainoa edes jokseenkin realistinen uhka olisi Ukrainan Eurooppaan sijoitetun droonituotannon häiritseminen kohdennetulla iskulla. Mutta sellaisenkin tempun seuraus hyötyyn nähden olisi toivottoman vähäinen ja riskit valtavat. Jotta tuotantoa oikeasti pystyttäisiin merkittävästi häiritsemään, pitäisi pommittaa puoli Eurooppaa. Ja ilman USAakin Eurooppa on kyllä taistelukokemuksen puutteesta huolimatta huomattavasti Venäjää tuoreemmassa sotilaallisessa kunnossa, ja myös väestöpohjaltaan kokoluokkaa suurempi alue. Imagopuolella avoin hyökkäys tuottaisi takuulla myös valtaisan ongelman sekä muutenkin vähiin käyvien liittolaisten keskuudessa että varsinkin kotirintamalla. Kaikkein epätodennäköisin on suuri droonihyökkäys, jollaista meillä nyt eniten pelätään. Varautua toki täytyy, mutta Venäjä pystyisi massiiviseen hyökkäykseen vain rajoitetulla alueella, ja pelkona vastauksesta olisi vähintään Euroopan laajuinen eskalaatio, joka sisältäisi myös perinteisen sodankäynnin uhan. Jos Keski-Euroopassa oltaisiinkin varovaisia, niin suurin sotilaallinen kyky on kuitenkin valmiiksi niillä mailla, jotka sietävät Venäjää huonoimmin. Trumpin uhkaus siirtää joukkoja NATOn sisällä kohdistui myös muutenkin epäaktiivisimpiin jäsenmaihin aktiivisimpien hyväksi. Ennen Trumpin toista kautta presidentin valtuudet ”lähteä” sotilasliitosta suitsittiin, joten Trumpin uhkausten toteutuessa NATOn vahvimmissa maissa Baltiassa, Puolassa jne. olisivat vastassa nämä USAn ”vetäytyneet” joukot.
Pelko suursodasta kuuluu strategiaan sekä vihollista vastaan että omien kansalaisten hallitsemisessa. Poikkeustilan lainsäädäntö auttaisi resurssien hallinnassa kotona, mutta Venäjällä ei ole virallista sotatilaa, koska on haluttu viestiä vakaudesta ja mittaamattomasta voimasta. Niinpä pitkin matkaa on aiemminkin säädetty uusia epämääräisiä lakeja, joita käytetään ilman sotatilaa.
Mutta pelon lietsominen kertoo myös epätoivon lisääntymisestä. Sutta vain on ehditty huudella jo neljä pitkää vuotta. Sekä kotona että maailmalla tarvitaan uusia keinoja, ja niitä tässä nyt lavealla pensselillä maalataan. Jos kyseessä olisi jokin konkreettisempi sotasuunnitelma, tuskin sitä lähdettäisiin Dumasta käsin ajamaan, yllätys olisi tehokkaampi ja turvallisempi vaihtoehto – ja kuuluu doktriiniin.