Kuolema ei ole pakko.

Syntymä on.

Kun synnymme, meillä ei ole siihen mitään vaikutusvaltaa.

Sen jälkeen, kun saavutamme tietoisuuden, päivä päivältä meille avautuu enemmän mahdollisuuksia siihen, mitä teemme ja mitä haluamme. Muutokset ovat pieniä, mutta ne tapahtuvat.

Ja kaikessa vaikuttaa asenteemme.

Koska voimme valita kuoleman, se ei ole pakko.

Väistämätön se on, mutta pakon siitä tekee asenne.

Jos hyväksymme sen, että elämä on tässä ja että se päättyy kuolemaan, kuolema lakkaa olemasta pakko. Se on silloin osa elämää: sen väistämätön määränpää ja loppu.

Mutta sinä aikana voimme ajatella timantteja ja ottaa niistä oppia.

Timantteja kutsutaan ikuisiksi (eivät ole – osaan hävittää timantin), mutta niiden arvo ei ole ikuisuudessa, vaan kimalluksessa.

.