Tästä on kauan – onhan täti ollut vaineessakin jo toistakymmentä vuotta.

Leila-täti täyttää tässä 65, eli vuosi on 1985.

Ajatelkaapa sitäkin, että täti oli kuitenkin parikymmentä vuotta vanhempi kuin tuossa kuvassa.

Olin Leila-tädin kanssa kaupassa, ja matkalla kassalle kuljimme kuukautissuojahyllyn ohi. Silloin hän sanoi sen, ohimennen, aivan kuin todetakseen jonkin kaikkien tunteman totuuden:

”Joka jätkää se on vitun nuallu, mut sankari se, joka tamponi syä.”

”Mitä!” huudahdan hämmästyneenä.

Täti sanoo sen uudestaan:

”Nii että joka jätkää se on vitun nuallu, mut sankari se, joka tamponi syä!”

Ja täysin vakavana.

Olemme jo kassalla. Ladon ostoksia liukuhihnalle, nauraen vedet silmissä, melkein tikahtumaisillani, ja kassa katsoo minua vakavana, selvästi miettien, minkä lajin hullu tämä on.

Yritän selittää tilannetta:

”Tä… tä… täti kertoi…” ja hihitän väliin, kun en saa kunnolla ilmaa naurulta, ”…täti kertoi härskin vitsin!”

Kassaneiti katsoo tätiäni, joka pakkaa tavaroita kassiin vakavana kuin peräpukamista kärsivä puujumala.

Täti ei väräytäkään ilmettään.

Tämä kassaneiti katsoi minua vielä monta kuukautta hyvin hartaasti ja hieman paheksuen.