Satunnainen keskustelu työajan lyhentämisestä sai minut ymmärtämään, että minun olisi pitänyt kirjoittaa tästä jo vuosia sitten. Sen myötä kyllä avautui sekin, miksi en ole oivaltanut tätä aikaisemmin, mutta se on sitten oman messunsa asia.

Voisin lähteä siitä, miten tein saman työn 27 tunnissa, mihin muut käyttivät koko viikon, mutta silloin, oletan, jäisi jotakin tärkeää huomaamatta. Kerron teille siis ensin hieman teoriaa ja huomioitani teoriasta.

Tärkein syy, miksi työaikaa ei lyhennetä, on tyhmyys ja tietämättömyys.

Ne ovat oikeastaan tärkein syy ihan mihin hyvänsä, mutta aloitetaan tästä.

Työn tekeminen on muuttunut pelkästään sinä aikana, kun minä olen ollut työelämässä, täysin toisenlaiseksi, puhuttiin sitten ihan fyysisestä työstä vaikkapa maa- ja metsätaloudessa, josta minä sain nuorena palkkani, tai pankkityöstä, puhumattakaan niistä lukemattomista uusista tehtävistä, joita vain täyshullut saattoivat kuvitella silloin 70-luvun puolivälissä.

Silti kuva työn luonteesta ja käsitys tuottavasta työstä eivät ole juurikaan muuttuneet. Ihmiset, joilla pitäisi jo oman työnsä ja sen tuoman kokemuksen perusteella olla käsitys modernista työstä, tuijottavat tunteja sen sijaan, että ymmärtäisivät työn sisällön ja tuottavuuden suhteesta juuri yhtään mitään.

Ja miksi?

Koska uusi ajattelu ei ole kovin helppoa, etenkään jos se saisi meidät epäilemään oman työmme merkitystä ja sisältöä, ei vain tänään vaan koko meidän uramme ajalta.

Tässä kohdassa voisin sanoa: ”Saatte anteeksi”, mutta ette saa.

Minä en anna anteeksi, vaan ymmärrän kontekstin ja hyväksyn, että ihmiset ovat ajatelleet väärin. Ymmärrän, miksi he ajattelevat niin kuin ajattelevat, mutta en anna anteeksi.

Siitä typerehtämisestä pitää tehdä loppu.

Nyt sitten pieni faktan parahdus.

Britannian suuressa nelipäiväisen työviikon kokeilussa noin 2 900 työntekijän työaikaa vähennettiin 20 prosenttia. Yritysten liikevaihto pysyi käytännössä ennallaan (+1,4 % niissä yrityksissä, joista vertailukelpoinen tieto saatiin), sairauspoissaolot vähenivät 65 % ja henkilöstön lähtövaihtuvuus 57 %. Burnout väheni selvästi.

Mitä asiasta sitten kertoo Cambridgen yliopisto, löytyy linkistä

Mutta suoraan malli, jossa siirrytään tekemään nelipäiväistä työviikkoa, ei ole edes se paras.

Saatte miettiä sitä nyt viikon verran keskenänne.