Pieni pala romaanista ”Bragalonen poliisi”, kun poliisi vielä luulee kaikkea selväksi ja selkeäksi.

Boschon kuulustelu

Ja sitten, hyvin hiljaa. “Eugenio Bianchi raiskasi Alba Paolin.”
Sitten hän otti taas hieman vettä pienestä peltimukista, katsoi poliiseihin, ja jatkoi.
“Seuraavalla viikolla ei tullut ketään katsomaan Carlo Paolia. Hän oli aivan hädissään.
Sitten tuli Fiorelli, ja Fiorelli syytti Bianchia raiskauksesta. Bianchi kiisti ensin…”
Nyt di Boscho oli hetken hiljaa, mutta ei saanut enää tukea kupistaan…
”Sitten Bianchi käski Paolin ja Fiorellin autonlavalle.
Minut, Matteo Riccin,  Giove Fioruccin, Andrea Rossin ja Umberto Morettin
hän määräsi mukaan, vartioimaan vankeja.
Bianchi sanoi, että meidän piti vartioida vankeja,
sillä heidät siirrettäisiin eristysmaatilalle.”
Di Boscho jäi tuijottamaan tyhjää kuppiaan ja Capratorrente kaatoi siihen vettä.
Pelkkä nyökkäys oli kiitoksena, mutta se riitti.
“Me ajoimme myöhään yöhön, pienen Arcalenan kirkon ohitse,
vuoristossa, Toscanan rajan lähellä…Ja sitten, Bianchi pysähtyi.
Hän komensi Paolin ja Fiorellin lavalta… ja sanoi…
“Näin fasisti käsittelee hinttejä”…
ja sitten hän ampui heitä päähän. Kumpaakin.”
Di Boschon poskia vierivät kyyneleet.
“Hautasimme heidät siihen. Muutama metri tiestä,
suuren kivenjärkäleen ja tien väliin. Maaliskuun ensimmäinen, 1942.”
Di Boscho alkoi itkemään ääneen.
“Minä olen paennut siitä asti.”
Capratorrente otti kiinni di Boschon käsivarresta, lohduttavasti,
mutta katsoi Väärä-Rossia. “Vittorio, tee pöytäkirja, huolella.”
Hän sanoi hiljaa.