Kirjoitin hiljan muualla siitä, miksi Suomen saaristoa on vaikea myydä, ja siinä yhteydessä lupasin kirjoittaa yhdestä suuruudenhullusta unelmastani, Balttian Tammasta.

Kun saariston majoitustilojen puutteeseen ideoin siirrettävää hotellia, joka hinattaisiin saaristosta kaupunkiin sesongin ulkopuolella, niin siinä sivussa syntyi idea Itämeren ylittävästä kulttuurikeskuksesta, Balttian Tammasta – Cultur Centrum Mare Balticum.

Balttian tamma

 

Ideana olisi muuttaa vanha autolautta siirrettäväksi kulttuurikeskukseksi, jossa olisi hotelli, residenssihuoneistoja, taiteilijoiden työtiloja, neljä varsinaista näyttelytilaa, galleria, ravintola, kahvila ja auditorio.

Alus vaihtaisi kerran vuodessa maata ja kaupunkia, niin että se olisi kuin vaeltava festivaali.

Uudessa sijaintipaikassaan sillä olisi avajaisnäyttelyt edellisestä isäntäkaupungista, uudesta sijainnista ja tulevasta määränpäästä.

Aluksen idea on liikuttaa ja välittää. Balttian Tamman idea olisi liikuttaa mieliä ja välittää vaikutteita, kulttuuria, yhteistyötä ja ymmärrystä Itämeren alueella.

Mare Balticumin tunnus olisi laivan kyljessä oleva valtava hevoshahmo, joka olisi koko keskuksen tunnuskuvio. Sen väritys voisi muuttua, se voitaisiin sovittaa isäntäkaupungin ilmeeseen, mutta kuva, hevonen, säilyisi.

Sen liikkuminen perustuisi yhteistyöhön Itämeren kaupunkien kanssa, ja alus siirtyisi niiden kanssa tehtyjen sopimusten mukaan. Näin uutta ohjelmaa voitaisiin suunnitella vuosia etukäteen ja sovittaa kaupungin ja Balttian Tamman tavoitteet ja näkemykset toimivaksi kokonaisuudeksi.

Ulkopuoliset instituutiot, toimijat, säätiöt ja yritykset voisivat sponsoroida residenssihuoneistoja ja tapahtumia, jos ne sopisivat Balttian Tamman yleiseen linjaan ja näkemykseen.

Merenkulun idea on välittämisessä, ja näin myös Balttian Tamman ideana olisi välittää, ei ainoastaan maiden ja kaupunkien, vaan myös taiteilijoiden, käsityöläisten ja kirjailijoiden välillä sekä heidän ja yleisön välillä.

Residenssitoiminnan ytimessä olisivat kiertävät kaksivuotiset palkintoresidenssit, joissa taiteilijat viettäisivät kaksi vuotta Balttian Tamman mukana.

Olettakaamme, että laiva olisi viime vuonna ollut Tukholmassa, tänä vuonna Turussa ja ensi vuonna Riiassa.

Tukholmassa olisi aloittanut residenssinsä kaksi taiteilijaa, ruotsalainen ja suomalainen, jotka molemmat jatkaisivat laivan mukana Turkuun. Turussa heidän seuraansa liittyisivät uusi suomalainen taiteilija ja Riiasta saapuva latvialainen taiteilija. Nämä kaksi jatkaisivat puolestaan seuraavana vuonna laivan mukana Riikaan.

Näin laivalla olisi aina neljä palkintoresidenssitaiteilijaa, joista kaksi edustaisi kulloistakin isäntäkaupunkia: toinen viettäisi residenssinsä ensimmäistä ja toinen viimeistä vuotta.

Jokaisessa kaupungissa kohtaisivat siis edellisen, nykyisen ja seuraavan isäntäkaupungin taiteilijat. Seuraavan kaupungin kulttuuri tulisi mukaan jo vuotta ennen aluksen saapumista.

Residenssin jakautuminen kahteen maahan ja työskentely kolmen eri kulttuurin taiteilijoiden kanssa toteuttaisi juuri sitä liikuttamista ja välittämistä, joka on sekä merenkulun että Balttian Tamman tehtävä.

Palkintoresidenssien lisäksi Balttian Tammassa olisi vuokrattavia residenssihuoneistoja ja työtiloja taiteilijoille, kirjailijoille ja käsityöläisille kaikkialta maailmasta, ei ainoastaan Itämeren alueelta. Vuokraresidenssin voisi ottaa kuukaudeksi, vuodeksi tai vaikka kahdeksi. Joku voisi tulla työskentelemään yhteen kaupunkiin, toinen haluaisi jatkaa aluksen mukana seuraavaan maahan.

Osa residensseistä voisi olla myös kulttuurisäätiöiden, taiteilijajärjestöjen tai muiden instituutioiden pitkäaikaisesti varaamia, jolloin ne voisivat itse valita residenssiin tulevat taiteilijat.

Kun laiva, kuin vaeltava festivaali, siirtyisi maasta toiseen, se toisi tullessaan lähtömaasta sekä kotimaan että ulkomaan taiteilijan näyttelyn, esityksen, seminaarin, jotakin, mitä he ovat tehneet, luoneet tai saaneet aikaan edellisen residenssivuoden aikana. Tai ehkä ei.

Laiva toimisi myös näyttelytilana. Vanhoista autokansista voitaisiin rakentaa työ- ja näyttelytiloja, samoin osia laivan ravintoloista ja käytävistä voitaisiin käyttää tapahtuma-, työ- ja galleriatiloina.

Laivan työ-, residenssi- ja näyttelytilat voitaisiin suunnitella esimerkiksi neljään eri luokkaan. Joissakin tiloissa voisi olla suurempi mahdollisuus kontaktiin yleisön kanssa, vaikkapa antamalla yleisölle mahdollisuus tarkkailla työskentelyprosessia lasin takaa, kun taas toiset tilat olisivat yksityisempiä.

Myös näyttelytiloissa pitäisi huomioida erilaisten taiteilijoiden erilaiset tarpeet. Taidemaalarin, graafikon tai korutaiteilijan näyttely voisi olla jossakin käytävässä, kun taas suuri veistos voisi vaatia autokannelle rakennetun tilan.

Laivan hotellivieraat osaltaan mahdollistaisivat residenssi- ja näyttelytoiminnan, antaisivat mahdollisuuden järjestää tapahtumia dynaamisemmin ja halukkaille taiteilijoille syvemmän kosketuksen yleisöön, vaikka osa laivasta olisikin varattu vain residenssivieraille.

Ja jos hotellivierailla olisi pääsy näyttelytiloihin myös ennen ja jälkeen niiden yleisten aukioloaikojen, se antaisi heille mahdollisuuden olla osa Balttian Tammaa aivan eri tavalla kuin perinteisissä näyttelyissä.

Erityisesti siirtymävaiheet, kun Balttian Tamma vaihtaisi satamaa, antaisivat mielenkiintoisia mahdollisuuksia niin satamissa kuin matkan aikana.

Lähtö, vaikkapa nyt Tukholmasta, ja saapuminen Turkuun olisi yksi tapahtuma, festivaali, ja antaisi mahdollisuuden päätösseremoniaan ja juhlaan, matkan aikana järjestettävään seminaariin ja festivaaliin, kenties päivän pysähdykseen saaristossa ja sitten uuteen juhlaan Turussa. Kolmipäiväinen siirtymä.

Ja hotelli tarjoaisi mahdollisuuden järjestää tapahtumia entisille residenssivieraille, kenties Tukholmassa muusikoille, Suomessa kirjailijoille, Riiassa graafikoille tai jotain muuta.

Tietysti tämän pyörittäminen edellyttäisi kassavirtaa, tapahtumia, suunnittelua vuosiksi eteenpäin, yhteistyötä erilaisten toimijoiden, säätiöiden, kaupunkien, museoiden, yhdistysten, matkailuyrittäjien, ministeriöiden ja vaikka kenen hyvänsä kanssa.

Ja suunnitelmia pitäisi tehdä yli ihmisiän, tietämättä sitä, kuka meistä on paikalla, kun Balttian Tamma tulee Gdańskiin, Göteborgiin tai Rostockiin.