Tärkeintä miehen pukeutumisessa on asenne. Sen tulee henkiä kaikesta, mitä mies ylleen pukee, ja sen on julistettava horjumatonta uskoa ja pyrkimystä paremmuuteen.
Olen tahallani ja tarkoituksella viivytellyt tämän asenteen kirjoittamista, sillä tämä on kokonaisuuden vaikein kohta – sekä kirjoittaa että ymmärtää. Siksi pyydänkin, että jos luette tätä ääneen maataloustyötä suorittavalle portaalle, annatte heille runsaasti aikaa kappaleiden välissä. Muutamia vuosia per kappale lienee sopiva tahti.
Asenteessa olennaista on huolellisuuden ja huolettomuuden elegantti yhdistäminen. On tiedettävä kaikki kahdeksan valmiusasentoa, vaikka ei koskaan käyttäisi niistä ainuttakaan.
Siinä on koko asia.
Olen sanonut tämän ennenkin: kapinallisen ja huligaanin ero on tiedossa. Kapinallinen tietää, mitä tekee, ja tekee sen harkiten. Huligaani ei tiedä eikä välitä. Kapinallinen valikoi ne rakenteet, joita rikkoo, tavoitteenaan rakentaa jotakin uutta. Huligaani rikkoo, koska ei ymmärrä.
Hyvin pukeutuva mies voi rikkoa sääntöjä – mutta vain niitä, jotka hän tuntee ja joiden rikkomiseen hänellä on peruste. Muutoin kyse ei ole tyylistä vaan sattumasta.
Omista merkittävimmistä puutteistani habitukseni kannalta mainittakoon saituus. En tarkoita tällä vain valitettavan puutteellista rahoitustilannetta tai siitä johtuvia käytännön rajoitteita, vaan silkkaa itaruutta. Vaimoni sanoin: en osta sukkia järjestämättä tarjouskilpailua.
Saituus ei pue ketään. Vaikka käyttäisi neljäkymmentä tuhatta euroa vaatteisiin kvartaalissa ja tekisi sen huolettomasti, yhtä kaikki saituus kiristää kaulusta.
Tässäkin ymmärrys auttaa. Olen vähäisin askelin opetellut pyhää huolettomuutta rahankäytössä, mutta se on opeteltua. Porvarillinen taloudellisuus likaa yhä kaulustani.
Huoleton rahan käsittely ei edellytä suuria varoja eikä tuhlaavaisuutta, vaan keveyttä käytettävissä olevien varojen suhteen.
Erittäin tyylitöntä on laskea palveluksilleen hintaa. Totta kai anteliaisuus ja hövelyys heijastuvat takaisin, mutta niistä ei pidetä kirjaa.
