3. Kekkosen kausi: historiakuvan politisoitu institutionalisointi

3.1 YYA-ajan ulkopoliittinen tarve

Urho Kekkonen kehitti ulkopolitiikan, jonka kulmakivenä oli suhteiden ylläpito Neuvostoliittoon. Tälle politiikalle oli hyödyllistä luoda historiakuva, jossa:

  • Suomi ja Neuvostoliitto näyttäytyvät keisarivallan yhteisinä uhreina
  • Suomella ei ole historiallista “luonnollista” yhteyttä länteen, vaan sen valtiollinen kehitys on sidoksissa Venäjään
  • Suomen valtiollinen jatkuvuus ennen vuotta 1917 asetetaan kyseenalaiseksi
  • Kekkoslovakkialainen kusetus perustui ajatukseen, että Suomi ei ollut itsenäinen, mutta sai itsenäisyyden Leniniltä lahjana

Tämä kertomus ei ollut historiatieteellinen, vaan geopoliittinen rakennelma.

3.2 Historiallisen jatkuvuuden häivyttäminen

Kekkosen ajan poliittinen puhe ja koulupolitiikka loivat mielikuvan, että:

  • Suomi oli ennen vuotta 1917 Venäjän alisteinen osa
  • Suomen oma päätäntävalta oli rajoittunutta
  • Itsenäisyys oli katkos, ei jatkumo

Näin valtio-oikeudellisesti perusteltu käsitys unionimuotoisuudesta jäi sivuun, ja tilalle tuli ulkopoliittisesti käyttökelpoisempi tulkinta.