Yritän nyt ensin selittää teille, mitä ovat länsimaat.

Länsimaat ovat, kyllä, Kreikan ja Rooman perillisiä, mutta vähemmän kuin luulette ja enemmän kuin pystytte kuvittelemaan.

Oikeutta vaikka millä mitalla

Ei Kreikka ollut mikään demokratian kehto, ei edes Ateena, vaan Ateena, joka useimmin tässä yhteydessä mainitaan, oli oligarkia ja orjavaltio, jossa vaikutusvaltaisimmat naiset olivat huoria.

Sitä vastoin Rooma, imperialistinen roistovaltio, jonka talous perustui orjuudelle ja hyökkäyssotien jatkuvalle tuotolle, oli jo paljon enemmän meidän demokratiamme isä – toki avioliiton ulkopuolelta, mutta siltikin – sillä se loi Euroopan idean: idean keskusvallasta, imperialismin, mutta myös roomalaisen oikeuden, sen, jonka varaan rakennettiin Eurooppaa seuraavat 1500–2100 vuotta, miten sen nyt laskee.

Voisin kirjoittaa tässä nyt 400 sivua roomalaisista, aluksi, ja sen jälkeen vielä 1500 sivua mielenkiintoisia sivuseikkoja ja vaikkapa Rooman aatelisista, joiden jälkeläiset vaikuttavat tänään Euroopassa, mutta se ei nyt ole tarkoituksenmukaista – vaikka olisikin hauskaa – kun voimme puhua roomalaisesta oikeudesta, ja se vasta mielenkiintoista onkin.

Ennen roomalaisia laki ei ollut järjestelmä vaan nippu tapoja, uskonnollisia määräyksiä, kostosääntöjä ja kuninkaiden käskyjä. Ei edes kuulu Hammurabin laki ollut järjestelmä, vaan luettelo käytössä olevista oikeuskäytännöistä.

Merkittävä muutos oli se, että roomalainen oikeus ei kaivannut syyllistä, vaan vastuullista. Se ero on ihan Saatanan suuri, vaikka suurin osa teistä ei sitä ymmärrä.

Roomalaiset loivat käsitteet omistus, velka, sopimus ja vastuu.

He loivat myös oikeudelliset luokat – henkilöt, esineet ja oikeustoimet – sekä, per se, kehittivät oikeudellisen päättelyn (“jos niin, niin näin”).

Länsimainen maailma syntyi, kun Rooma luhistui mutta laki jäi. Kun Rooman imperiumin läntinen puoli teki konkurssin, se tipahti germaanisten heimojen käsiin, mutta suurelta osin nämä heimot ottivat vain haltuunsa roomalaisten suurtilat ja sekoittivat omaan perinnelakeihinsa roomalaisen oikeuden, joka oli monille tullut tutuksi heidän palvellessaan ennen imperiumin romahdusta Rooman palkkasotilaina.

Monet käsitteet, joita pidämme tänään itsestään selvinä – omistusoikeus, sopimus, vastuu, perintö – on muotoiltu jo antiikin Roomassa.

Roomalaiset kehittivät oikeuden ennen kaikkea käytännön tarpeista. Laajeneva valtakunta vaati järjestelmää, joka kykeni säätelemään kauppaa, maanomistusta, perhesuhteita ja velkoja. Näin syntyi oikeus, joka ei ollut pelkästään uskonnollista tai moraalista sääntelyä, vaan rationaalinen järjestelmä, jossa tapausten ratkaisu perustui yleisiin periaatteisiin. Tämä ajattelutapa – että oikeus on systemaattinen ja looginen kokonaisuus – on suoraan peritty moderniin lainsäädäntöön.

Ja koska roomalainen oikeus oli järjestelmä, jota voitiin soveltaa ja opettaa, konkurssipesän haltuun ottaneet germaanit omaksuivat sen, lisäten siihen vain oman kerroksensa.

Germaaninen oikeus toi eurooppalaiseen oikeuteen ajatuksen, että laki nousee kansan tavoista ja käytännöstä, ei vain valtion tai juristien kirjoittamista säännöistä – tämä johti myöhemmin tapaoikeuteen ja common law -perinteeseen.

Mutta kaiken kaikkiaan länsimaisen yhteiskunnan pohjalla ei ole kreikkalainen demokratia, vaan roomalainen oikeus.