Neoliittisen vallankumouksen yksi pysyvämpiä keksintöjä oli kulma.

Kulman syntymiseen vaikuttivat moninaiset tekijät, joista yksi oli karjatalous. Jossakin vaiheessa esi-isämme keksivät, miten saaliseläimet, lähinnä naudat ja lampaat, kulkivat aina samoja reittejä, ylittivät joen samasta kohdasta ja tulivat samalle lähteelle juomaan.

Neoliittinen rakentaminen aiheutti kulmia.

Siinä sivussa huomattiin sekin, että provehnät ja -kaurat, mitä näitä nyt oli, kasvoivat paremmin siellä, mihin lehmät olivat paskoneet ja sorkillaan sotkeneet maanpinnan.

Siitä se ajatus sitten lähti.

Entä jos ei ravattaisikaan noiden saatanan kantturoiden perässä ympäri Lähi-itää, vaan jäätäisiinkin tähän odottamaan, että saalis tulee, niin kuin se on aina tullut, tähän samalle paikalle?

Ruhot voitaisiin sitten miehissä kuskata tuonne korkeammalle, missä on kylmää pitkälle kesään, ja hakea sieltä, kun alkaa siltä tuntua.

Ja jo kohta tuli mieleen, että entä jos pidettäisiinkin nuo elikot elossa ja aitauksessa, niin ei koko ajan tarvitsisi juosta hakemassa lisää.

Niin kauan kuin kuljettiin sen evään perässä, asumukset olivat pyöreitä tai soikeita, majoja ja suojia, jotka nyt jotenkin antoivat toviksi suojaa sateelta tai paskamaisimmalta viimalta. Mutta kun lakattiin ravaamasta ja jäätiin siihen jyväjemmariksi, alettiin rakentaa myös pysyvämpiä asuntoja.

Ja niin kohta tehtiin kulma.

Kulma oli mullistava keksintö ja yksi rakentamisen vanhimmista innovaatioista, jonka asemaa tunnutaan edelleen tunteella puolustettavan:

”Pitäähän talossa kulma olla!”

Ja tämä kulma liittää neoliittisen rakentamisen tähän päivään.