Muutamaa kuukautta myöhemmin.

Tony Tolomein kuolema sai aikaan melkoisen myrskyn. Jo samana päivänä, käytännössä ennen kuin tieto Uskollisen Tonyn kuolemasta oli edes levinnyt, alkoi liikkua huhuja väärinkäytöksistä Yhtiössä. Toimitusjohtaja Nick Key joutui pariinkin kertaan kuulusteltavaksi, ja arvopaperikomission miehet kävivät firman asiat läpi varsin tiheällä kammalla. Liikkui huhuja Uskollisen Tonyn murhasta.

Yhtiön kurssi rapisi alas vauhdilla. Seuraavana maanantaina, tuntia ennen pörssin sulkeutumista, kurssi oli alempana kuin vuosiin, ja seuraavana päivänä se vielä puolittui, kun Donald Ellisin erittäin tunteellinen ja epäilevä muistokirjoitus Tony Tolomeista julkaistiin.

Kurssi vakiintui tiistaina pörssipäivän lopulla, kun Harmon, Lionard & Roscowill ilmoitti ostavansa osakkeita asiakkaan lukuun hintaan, joka oli prosentin alle ilmoitushetken hinnan.

Yhtiön arvosta oli kadonnut perjantain ja tiistain välissä kaksi kolmannesta, ja keskiviikkoon mennessä, kun kurssi oli vakiintunut ja hieman noussut, järistys oli jo hieman kolhinut myös sen suurimpia sijoittajaomistajia.

Seuraavaksi iskivät sirkuksen lakimiehet, jotka vaativat Yhtiöltä yhteensä 60 miljoonan korvauksia, ja kun muutaman päivän perästä seurasivat sirkusyleisön lakimiehet kaikkiaan 300 miljoonan korvausvaatimuksilla, kurssi niiasi uudelleen. Harmon, Lionard & Roscowill ilmoitti taas hinnan, jonka he maksavat, ja romahdus pysähtyi uudelleen.

Powell, Dietz & Marcus valvoi Tony Tolomein kuolinpesää ja hoiti kaikki järjestelyt jätettyjen ohjeiden mukaan. Ne, jotka odottivat pönäköitä hautajaisia valkoisen marmoritalon edessä, saivat odottaa. Tony Tolomei haudattiin maatilalleen, samaan riviin koirien kanssa, ja hänen haudalleen tuli vain samanlainen laatta kuin koirille: etunimi, syntymä- ja kuolinvuosi.

Ennen kuolemaansa Tony Tolomei oli laatinut yksityiskohtaisen testamentin ja ohjeet sen avaamisesta vasta kolme kuukautta hautajaisten jälkeen. Jos Tony Tolomein kuolema oli ravistanut Yhtiötä, ravisti sitä hänen testamenttinsakin.

Tony Tolomei oli ollut Yhtiön suurin henkilöosakas kahdellatoista prosentilla, ja tämän osuuden hän jätti takaisin Bragaloneen muuttaneen setänsä lapsenlapselle, Rosa Tolomei Buonacorelle.

Maatilan sai rouva da Silva ja vanhan kotitalon Joanne, taloudenhoitaja. Kaiken muun omaisuutensa hän jätti kolmelle entiselle työtoverilleen: rouva Alma Weissille 40 %, rouva Maria da Silvalle 30 %, herra Johnsson-Littlelle 20 % ja loput 10 % rahastolle, jonka edunsaajia olivat Yhtiön luksustavaraosaston henkilökunta. Tämä perintö koostui Long-Tolomei American Italian Luxury -yhtiön osakkeista, ja tästä se parku vasta syntyikin.

Long-Tolomei paljastui Yhtiön suuromistajaksi. Long-Tolomei oli aikaisemmin, se oli julkista tietoa, omistanut vajaat kaksi prosenttia Yhtiön osakkeista. Se oli perustettu holdingyhtiöksi, kun AIIT-Royal oli fuusioitu Yhtiöön. Nyt se omisti 19 %, ja yhdessä Tony Tolomein omistamien osakkeiden kanssa osakkeet olivat kolmannes Yhtiöstä. Nick Key nosti nyt metelin.

Oliko Tony Tolomei rikkonut arvopaperilakia?

Paljastui, että jo fuusion aikaan oli Uskollisen Tonyn isä, Frank Tolomei, antanut arvopaperikomissiolle ilmoituksen ostomääräyksestä ja Yhtiön asioita hoitaville meklareille ja lakimiehille ohjeen: jos kurssi laskee alle sen kurssin, jolla Yhtiö fuusioitiin, Long-Tolomei ostaa osakkeita sillä hinnalla. Ohje oli annettu kauan ennen kuin Tony Tolomeista tuli Long-Tolomei American Italian Luxuryn ainoa omistaja, eikä Tony ollut koskaan puuttunut siihen, laittanut vain lisää rahaa Yhtiöön vuosittain.

Tarjous oli ollut aina olemassa, mutta kurssi ei ollut ollut riittävän alhaalla 33 vuoteen. Koska serkun tytär peri 12 % ja loput oli vasta kuoleman jälkeen hankittu Long-Tolomei American Italian Luxurylle, 20 %:n lunastusrajaa ei ollut ylitetty.

Yhtiön seuraavassa johtokunnassa oli vain seitsemän jäsentä, mukana herra Marcus Powell, Dietz & Marcukselta edustamassa Rosa Tolomei Buonacuorea, rouva Weiss, rouva da Silva ja varatoimitusjohtaja, herra Lund.