Vaikka edellisessä postauksessani tästä historiallisesta teemasta, toin esiin sivilisaatiossa työnjaon ja erikoistumisen olevan keskeisessä asemassa, työnjaon yhteiskunnan kehittyminen oli kuitenkin lähtenyt liikkeelle jo keräilijä-metsästäjillä ja paimentolaisilla, ennen kuin ihminen asettui paikalleen.

Ja tähän on vissi syy.

Ihmiset ovat erilaisia, ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan.

Ihminen on peto.

Miksi tappaa härkiä, jos rotallakin tulee toimeen

Mutta oikeasti ihminen ei tarvitse sellaista määrää lihaa, mitä saa vaikkapa alkuhärän kaatamisesta, vaan ihminen ja hänen esi-isänsä tulivat ihan hyvin toimeen pienriistasta saatavalla proteiinilla.

Mutta miksi ihminen sitten saalisti niitä alkuhärkiä?

Ajatelkaapa alkuhärkää, Bos primigeniusta. Suurimmat sonnit saattoivat lähennellä kahden metrin säkäkorkeutta ja painaa lähelle tonnia. Niillä oli valtavat, eteenpäin kaartuvat sarvet, ja nykynautoihin verrattuna ne olivat pitkäjalkaisempia ja suuresta koostaan huolimatta ketteriä eläimiä, jotka kykenivät liikkumaan monenlaisessa maastossa ihmistä nopeammin.

Ja silti ihminen metsästi niitä?

Miksi?

Koska ne jätkät oli vaan ihan vitun kovia, ja he halusivat näyttää sen.

Ja vaikka ne kundit olivat nykyihmiseen verrattuna kovakuntoisia ja yllättävän pitkiä, keskipituudeltaan samaa luokkaa kuin nykyihminen, niin silti: puukeihäällä laumassa elävän härän kimppuun, vaikka rotallakin olisi tullut toimeen.

Kysymys kuuluu:

”Miksi vitussa?”