Maailma ei ole mennyt vain hullummaksi.
Se on mennyt monimutkaisemmaksi.

Se on eri asia.

Yhdysvaltain ilmavoimien koneita II maailmansodan aikaan.

Ihminen on rakennettu ymmärtämään kylä, pelto ja naapuritalon isäntä. Syy ja seuraus mahtuivat ennen samaan maisemaan. Kun vilja ei kasvanut, katsoit säätä. Kun sota tuli, tiesit kuka tuli. Kun vero nousi, tiesit kuka sen kantoi.

Nyt syy on algoritmi. Seuraus on johdannaismarkkina. Päätös tehdään Brysselissä, Washingtonissa tai palvelinsalissa, jonka sijaintia et tiedä. Kone toimii, mutta et ymmärrä miten. Laki vaikuttaa, mutta et hahmota mistä se syntyi.

Kun maailma monimutkaistuu, mutta et pysy mukana, sitä minä sanon alteraatiostressiksi.

Muutos ei ole vain nopeaa – se on rakenteellista. Maailma muuttuu tasolla, jota arkijärki ei tavoita. Ja kun ihminen ei ymmärrä, hän tekee sen mitä ihminen on aina tehnyt: hän täydentää aukot.

Ongelma ei ole siinä, että ihmiset selittävät. Ongelma on siinä, että he selittävät väärin – mutta psykologisesti oikein.

Ilmakehän fysiikka on monimutkaista. “Joku ruiskuttaa meitä” on yksinkertaista.

Globaali talous on monimutkainen. “Joku vetää naruista” on yksinkertaista.

Monimutkainen sosiaalinen muutos on hidas ja monitekijäinen. “Joku tuhoaa tarkoituksella” on helpompi.


Salaliittoteorioihin uskominen näyttää mielisairaalta, ja usein on sitä liki, mutta ei siltikään ole.
Se näyttää massiivisen typerältä, ja siinä ollaan jo paljon lähempänä, mutta ei aivan.

Salaliittoteoria ei ole ensisijaisesti typeryyttä.
Se on kivunlievitystä.

Alteraatiostressi syntyy, kun kontrollin tunne katoaa. Ihminen kestää paljon, mutta ei merkityksettömyyttä. Jos hän ei tiedä miksi jotakin tapahtuu, hän rakentaa miksi-selityksen. Tahallinen pahantahtoinen toimija on psykologisesti helpompi hyväksyä kuin hajautettu, monimutkainen järjestelmä, jossa kukaan ei oikeastaan hallitse kokonaisuutta.

Tässä kohtaa erot eivät kulje älykkyyden mukaan. Ne kulkevat epävarmuuden sietokyvyn mukaan.

Toiset kestävät sen, että eivät ymmärrä kaikkea. He voivat sanoa: “En tiedä vielä.” Toiset eivät kestä. He tarvitsevat suljetun kertomuksen.

Kulttuurimme ongelma ei ehkä ole tiedon puute. Tietoa on enemmän kuin koskaan. Ongelma on se, että emme opeta ihmisiä elämään keskeneräisen ymmärryksen kanssa. Tämä maailma, totuuden jälkeen, opettaa nopeita mielipiteitä, mutta emme hitaasti rakentuvaa käsitystä.

Sivistys ei ole vain sitä, että tietää paljon.

Sivistys on myös sitä, että kestää tietämättömyytensä.

Alteraatiostressi ei synnytä typeryyttä. Se paljastaa, kuka kestää sen, ettei maailma ole yksinkertainen.

Ja kuka tarvitsee siitä tarinan.

Muutos ei ole vain nopeaa – se on rakenteellista. Maailma muuttuu tasolla, jota arkijärki ei tavoita. Ja kun ihminen ei ymmärrä, hän tekee sen mitä ihminen on aina tehnyt: hän täydentää aukot.

Ongelma ei ole siinä, että ihmiset selittävät. Ongelma on siinä, että he selittävät väärin – mutta psykologisesti oikein.

Ilmakehän fysiikka on monimutkaista. “Joku ruiskuttaa meitä” on yksinkertaista.

Globaali talous on monimutkainen. “Joku vetää naruista” on yksinkertaista.

Monimutkainen sosiaalinen muutos on hidas ja monitekijäinen. “Joku tuhoaa tarkoituksella” on helpompi.


Salaliittoteorioihin uskominen näyttää mielisairaalta, ja usein on sitä liki, mutta ei siltikään ole.
Se näyttää massiivisen typerältä, ja siinä ollaan jo paljon lähempänä, mutta ei aivan.

Salaliittoteoria ei ole ensisijaisesti typeryyttä.
Se on kivunlievitystä.

Alteraatiostressi syntyy, kun kontrollin tunne katoaa. Ihminen kestää paljon, mutta ei merkityksettömyyttä. Jos hän ei tiedä miksi jotakin tapahtuu, hän rakentaa miksi-selityksen. Tahallinen pahantahtoinen toimija on psykologisesti helpompi hyväksyä kuin hajautettu, monimutkainen järjestelmä, jossa kukaan ei oikeastaan hallitse kokonaisuutta.

Tässä kohtaa erot eivät kulje älykkyyden mukaan. Ne kulkevat epävarmuuden sietokyvyn mukaan.

Toiset kestävät sen, että eivät ymmärrä kaikkea. He voivat sanoa: “En tiedä vielä.” Toiset eivät kestä. He tarvitsevat suljetun kertomuksen.

Kulttuurimme ongelma ei ehkä ole tiedon puute. Tietoa on enemmän kuin koskaan. Ongelma on se, että emme opeta ihmisiä elämään keskeneräisen ymmärryksen kanssa. Tämä maailma, totuuden jälkeen, opettaa nopeita mielipiteitä, mutta emme hitaasti rakentuvaa käsitystä.

Sivistys ei ole vain sitä, että tietää paljon.

Sivistys on myös sitä, että kestää tietämättömyytensä.

Alteraatiostressi ei synnytä typeryyttä. Se paljastaa, kuka kestää sen, ettei maailma ole yksinkertainen.

Ja kuka tarvitsee siitä tarinan.