Vastapäätä johtokunnan ruokasalin ovea oli ovi, jota lähes kaikki pitivät komerona. Tony Tolomei kaivoi taskustaan avaimen, avasi oven ja meni portaisiin.

Katolle pääsi myös toista kautta, mutta nämä portaat olivat isän vaatima salareitti. Ne veivät suoraan helikopterikentälle ilman että tarvitsi kulkea sihteerien ohi.

Katolla oli kylmä. Tony Tolomei oli jättänyt takkinsa miestenhuoneeseen. Tuuli puhalsi lännestä.

Hän kiipesi helikopteritasanteelle ja katsoi vielä kerran länteen kohti kotitalonsa kattoa. Pohjoisessa näkyivät metsäkukkulat. Idässä vihreä katto, jonka hän ajatteli lapsuudenkotinsa katoksi.

Läntinen tuuli pyöritti hänen valkoista tukkaansa, kun hän lähti kohti itää. Hän epäröi askeleen, kiristi tahtiaan, nousi muutaman portaan ja sukelsi.

Uskollinen Tony liiti tyhjyyteen. Hänen vauhtinsa nousi yli 160 kilometriin tunnissa. Hänen kaulansa osui sirkuksen kannatinvaijeriin.

Harmaahapsinen pää irtosi ja lensi teltan yli.

Päätön ruumis putosi läpi vanhan sirkusteltan, pomppasi trampoliinilta ja kaatui pellejen joukkoon. Veri värjäsi valonheittimet punaiseksi usvaksi.

Suurin osa oli sirkuksen taikaa.

Vain harva ymmärsi, että jotain todellista oli tapahtunut.

Tony Tolomei oli saapunut sirkukseen.